Elämää kolmipiipun kanssa.
Elämää kolmipiipun kanssa.
Nuorena metsästäjän alkuna tuli kannettua kanalintumetsällä aina kahta asetta. Haulikko valmiina käsissä ja kivääri hihnassa selässä. Nuoruuden innolla sitä jaksoi kulkea pitkiäkin päivätaipaleita, vaikka loppupäivästä kiväärinhihna olikin painanut vasemman käden tunnottomaksi. Ei silloin osannut kaivata 3hgr:n laadukasta hihnaa, jolla kiväärin saa tukevasti selkään tai toimivaa aserinkkaa, kun ei ollut ikinä sellaista päässyt kokeilemaan.
Ajatus yhdistelmäaseen hankkimisesta kypsyi, kun talvisessa ilvesjahdissa pääsin ampumaan haulikolla seisovaa ilvestä 45-50 metrin päästä. Kaksi laukausta, kohtalainen karvapölähdys ja ilves jatkoi terveenä matkaansa. Jäljillä muutama yksittäinen tippa verta. Ilveksen matka päättyi useamman kilometrin päästä toisen passimiehen laukaukseen. Nyljettäessä selvisi, että minun laukaukseni olivat täysosumia, mutta haulit ropisivat nahasta lattialle. Ilves ei ollut kärsinyt muutamaa pientä mustelmaa suurempaa vauriota. Siihen aikaan ei tiedetty UnA-hauleista. Jälkiviisaana silloin mietin, että olisipa ollut hyvä paikka ampua yhdistelmäaseen luotipiipulla.
Ensimmäinen yhdistelmäaseeni oli haulikkorihla, joka nopeasti päivittyi laadukkaampaan saksalaiseen Blaser bbf 97 Lynx rihlaan. Rihla kotiutui sopivasti ennen kannanhoidollisten susijahtien alkua. Olin heti täysin myyty: siro ase, jota 52 cm piippuisena on kätevä käsitellä ja luotipiippu käy hyvin. Rihla kulki mukana pienpetojahdeissa, jänismetsällä ja kanalintujahdeissa. Etenkin kanalintumetsällä tuli tunne, että toinen haulipiippu olisi plussaa, kun en omistanut haukkuvaa lintukoiraa.
Oulun erämessuilla sitten erehdyin ottamaan käsiini Blaser d99 drillingin. Heti kolahti. Tasapainoinen ja käteen istuva ase, joka tuntuu perin haulikkomaiselta nostella poskelle. Sekä piipunvalitsin kätevästi käytettävissä liipaisinsormella. Olisiko tässä se loppuelämän ase. Mieltä painoi vain haulipiippujen cal. 20/76, jota Itä-Suomessa leikkisästi kutsutaan “tyttökaliiperiksi”. Riittäisikö potku Ilvekselle ja ketulle? Ajatus jäi hautomaan mieleeni ja keväällä sitten tuli hetki, kun ostolupa lähti matkaan ja vastapalloon tuli Blaser d99 varustettuna 6,5x55 luotipiipulla. Ensimmäinen ratakäynti nosti hymyn korviin. Luotipiippu kävi samaa reikää 100 metriin, eikä laukausmäärä vaikuta vapaasti värähtelevään luotipiippuun. Metsästyshaulikossakin oma tulos oli vain muutaman kiekon huonompi kuin omalla ratahaulikolla ammuttuna. Syksyä alkoi odottaa.
Ensimmäiset riistalaukaukset d99:llä oli kunnia suorittaa kyyhkyjahdissa. Sen verran hyvin sujui, että kyyhkypaistissa oli muutakin kuin liemi ja sipulit. Jäniskauden aloituksessa dreeverin eteen sattui varsinainen tiekiituri: sora vain ropisi, kun jänis paineli pitkin kyläteitä rynnäkkönakki perässä. Ensimmäisen pikitie erikoiskokeen jälkeen päätin, että jänis joutaa paistitarpeiksi. Kiipesin hirvitorniin kahden metsäautotien risteykseen ja hetken päästä jänis jo tulla pompottaa keskikaistaa kohti, jääden 65 metrin päähän istumaan ja kuulostelemaan, joko rynnäkkönakki eksyi perästä. Matkaa liikaa haulipiipulle. Turvallinen tausta takana ja etusormi siirsi valitsimen luotipuolelle. Tornin kaiteesta tukea. Etusormi lähetti Lapualaisen matkaan ja sunnuntaina meillä olikin jänispaistia. 
Kanalintukauden aloituksessa satoi vettä, mutta kun aina on hyvä sää metsästää, niin nappasin tytön lapinkoiran hoitamaan ylösajavan koiran virkaa ja drillingin haukkaamaan raitista ilmaa. Hirveitä metsästystilanneodotuksia ei ollut kovasta sateesta johtuen. Tiheän taimikon reunassa lapinkoiraan tuli virtaa ja pahimmasta tureikosta teeripoikue pomppasi siivilleen. Laitimmainen lintu tuli kuin 8 kiven A tornin kiekko ja d99 lähetti hauliparven matkaan. Lapinkoira nautti palkastaan ja teeri on tätä kirjoitettaessani hautumassa leivinuunissa.
Syksyn kruunu tuli jälleen silloin kuin sitä vähiten odotti. Kanalintuvuosi oli ollut hyvä, mutta joulumetson Tapio oli vielä pitänyt omanaan, vaikka syksyn mittaan oli jo tullut talsittua liki 400 km metsäkanojen perässä. Tihkusateinen arkiaamu johti rynnäkkönakin ulkoilutukseen, koska lomalla aamukahvi maistuu paremmalta sateessa ulkona kuin sisällä lämpimässä. Istuin aukonlaidassa mättäällä eturauhastulehdusta uhmaten, kun dreeveri kiljahti muutaman kerran. Ajattelin, että tapansa mukaan taas pöllyyttää pyypoikuetta paremman puutteessa, kunnes silmäkulmassa vilahti iso musta. “Ei hitto, siinä se metso nyt ois ja jäi vielä hyvälle hollille latvaan”. Kuksa hiljaa maahan ja oikea käsi kaivoi Leican kotelostaan. Kiikari hiljaa pikajaloilla kiinni ja aivot tekivät kuumeisesti ballistisia laskelmia, etäisyys on n. 180 metriä, max 200 metriä. Luotipiippu kohdistettu 150 metriin, kohti saa pitää. Hiljaa munat turpeeseen ja reppu mättään päälle. Hyvä pitäisi olla tuki, mutta miten se nyt ei meinaa ristikko pysyä linnussa, olevinaan kaiken kokenut mehtämies ja samoilla keinoin jännittää kuin sulhaskokelas ensitreffeillä. Silmät kiinni ja muutama rauhallinen hengenveto ja uuteen yritykseen. Nyt Leican punainen piste rauhoittuu valtakukon rintaan, etusormi vielä tarkistaa, että valitsin on luotipuolelle ja rauhallinen puristus komentaa Scenarin matkaan. Mielen valtaa rauha kun verkkokalvolle piirtyy kuva alas putoavasta linnusta. Tunne, jonka vain metsästäjät ymmärtävät.
Kolmipiippu saa eniten aikaa metsässä minun aseista. Se olisi myös viimeinen ase, josta luopuisin. Villisika yleistyy pikkuhiljaa ja jänisjahti voi lennosta vaihtua villisian pyynniksi. Omassa drillingissä Lapuan 8g Scenar ja Naturalis käy 100 metriin samaan osumapisteeseen, joka lisää aseen monipuolisuutta. Pystykorvan kanssa lintuja pyytävä pärjää hyvin haulikkorihlallakin, samoin pieniä sorkkaeläimiä pyytävät, mutta minulle drillinki on ollut vasta se juttu. Luotipiipun kaliiperina itselle 6,5x55 on optimi, koska pääasiallinen kohde on pienriista. Pieniä sorkkaeläimiä pyytävälle hyviä vaihtoehtoja olisi myös 7x57r, 7x65 r ja harvinaisempi 30R Blaser. Entäs se haulipiippujen “tyttökaliiperi”: patruunoita testaamalla ei häviä juurikaan 12 cal. haulikolle, ainakaan matkoille, joille yleensäkään on järkevä haulikolla ampua ja ilvesjahdeissa UnA -haulia piippuihin. Omaan drillinkiin ajattelin teettää pikasäädettävän poskipakan tuomaan lisää ergonomiaa luotipiipulla ammuttaessa, kunhan ensin kevään majavajahdit on yhdessä koettu.
Ari Karhukoplasta.